Hyvä parisuhde ei ole lahja- se on saavutus. Emma Cook
Miksi jotkut pariskunnat näyttävät olevan tyytyväisempiä kuin toiset? Sopivatko he todellakin vain paremmin toisilleen vai käyvätkö he läpi ihan samankaltaisia kriisejä kuin muutkin, mutta selviytyvät niistä paremmin?
Vuosien saatossa psykologit ovat uhranneet tuhansia tunteja tutkiessaan parisuhteiden toimintaa. Se, mitä he ovat löytäneet, on usein ollut yllättävää: Näyttää siltä, että on olemassa tiettyjä asioita, joita onnellinen pariskunta tekee tietoisesti tai tekee vaistonvaraisesti. Usein parisuhteen onnellisuuden taso on parhaiten ennustettavissa suhteellisen pienistä asioista.
Kuten Howard Markman, Denverin yliopiston parisuhde ja perhetutkimuksen yksikön johtaja sanoo, ”Ei ole kyse siitä kuinka paljon pariskunta rakastaa toisiaan tai kuinka persoonallisuudet sopivat yhteen.” Asiat, joilla on merkitystä, saattavat näyttää tavanomaisilta, mutta tutkijoiden mukaan ne silmiinpistävästi puuttuvat onnettomilta pariskunnilta. ”Asia, joka on säästänyt minun avioliittoni enemmältä kuin yhdeltä suurkatastrofilta, on ollut mieheni taito tiukan paikan tullen alkaa ilmeillä” sanoo Natascha, 38.” Ymmärrän kyllä, miten naurettavalta tämä kuulostaa, mutta milloin ikinä olemme menossa kohti suurempaa riitaa, mieheni laukaisee tilanteen vääntelehtimällä kasvojaan tai matkimalla jotakuta, jonka tunnemme. Se on hyvä muistutus siitä, että voimme joko riidellä tai sitten nauraa koko jutulle.” Itse asiassa Nataschan ja Peterin toimintatapa on klassinen esimerkki, jota tunnettu parisuhdeterapeutti John Gottman kutsuu korjausyritykseksi – ”emotionaalisesti älykkään pariskunnan salaiseksi aseeksi”. Hyvä uutinen tässä asiassa on se, että kuka tahansa meistä voi nauttia paremmasta parisuhteesta, jos olemme kykeneviä ja halukkaita hankkimaan nämä pienet, mutta silti niin elintärkeät taidot
Muista hyvät hetket
Kirjassaan ”The Best Kept Secret” psykologi Janet Reibstein haastatteli yli 200 pariskuntaa saadakseen selville, mikä teki heidän parisuhteensa niin onnistuneeksi. Yksi merkittävä ominaisuus oli se, että pariskunnilla oli kykyä palauttaa mieliinsä hyviä yhteisiä muistoja, jopa riitaisten jaksojen aikana. Huolimatta siitä, miten pahaksi tilanteet menivätkään Reibstein huomasi, että onnelliset pariskunnat pystyivät pitämään yhteistä historiallista näkökulmaa yllä. ”He pitivät kiinni siitä ajatuksesta, että parisuhteessa ei ole kyse vain huonojen aikojen yhteenlaskusta. ” Hän sanoo. ”Heillä oli kykyä katsoa ajassa taaksepäin ja käyttää onnellisempien tilanteiden muistoja voimavaranaan”.
Ei aina tarvitse pyytää anteeksi
Nukkumaanmeno riitaisena ei ole merkki parisuhteen päättymisestä- se on vain toisenlainen tapa haihduttaa riidasta aiheutunutta jännitettä. Meillä voisi olla kaikki maailman strategiat käytössämme riitojen lopettamiseksi tai niiden sovittelemiseksi, mutta jos aina ajattelemme, että riidalla tulee olla selkeä päätös ja anteeksipyyntö, voi se kuitenkin olla parisuhteelle vahingoittavaa. Itse asiassa on parempi hyväksyä se, että useimmissa tapauksissa avioriitoja ei kyetä ratkaisemaan. ”Pariskunnalta menee vuosi toisensa jälkeen yrittäessään muuttaa toistensa mieltä, mutta se ei onnistu” Gottman sanoo. ”Tämä johtuu siitä, että monet heidän erimielisyyksistään juontaa juurensa perustavanlaatuisista eroista elämäntavoissa, persoonallisuudessa tai arvoissa” Saattaa kuulostaa kohtalokkaalta, mutta Gottman vakuuttaa, että tämän tosiasian hyväksyminen voi auttaa meitä pääsemään eteenpäin ja ehkäpä auttaa meitä suunnittelemaan korjaustoimenpiteitä, pikemminkin kuin jäädä ansaan yhteen ja samaan loputtomaan taisteluun samoista asioista.
Oma aika ja yhteinen aika
Toiseksi, Reibsteinin haastattelemille pariskunnille luonteenomaista oli se, miten he viettivät aikaa yhdessä. Meille on aina opetettu, että puolisoiden tulisi varata (korvamerkitä) omaa aikaa vain itselleen. Tämä voi varmastikin auttaa, mutta Reibstein sanoo, että kyse on sitoutumisesta tekemään myös arkisia, tavallisia ja joskus tylsiäkin asioita yhdessä, olipa kyse sitten viikoittaisesta kauppareissusta tai vihannesten pilkkomisesta. Se juuri on luonteenomaista onnellisille pariskunnille ”Syöminen yhdessä, nukkumaanmeno samaan aikaan – tietty määrä sitäkin tulisi kuulua parisuhteen arkeen” hän sanoo. ”Kun me jyvitämme yksinoloaikaa yhdessäolemisen rinnalle, on myös tehokkaampaa kun se on yksi viikonloppu kuukaudessa, pikemminkin kuin säännöllinen ilta joka viikko” sanoo parisuhdeneuvoja Susan Quilliam. ”Meille on aina sanottu, että tietty ajankohta viikossa on hyvä parisuhteelle, mutta ei se oikeastaan anna kummallekaan puolisolle aikaa nollautua ja todella rentoutua. On parempi olla erossa toinen toisistaan vaikkakin harvemmin, mutta selkeästi pidemmän aikaa, jotta voi oikeasti muodostaa läheisen suhteen toisen kanssa. Läheisyys edellyttää kaipausta toista kohtaan. Sitä ei voi olettaa kykenevänsä tekemään kahden tunnin aikamarginaalissa.”
Kosketus on tärkeää
Niinkin kauan aikaa sitten kuin vuonna 1938, Stanfordin yliopiston psykologi Lewis Terman sai selville, että seksuaalisella kanssakäymisellä oli pienoinen yhteys kokonaisvaltaiseen parisuhdetyytyväisyyteen. Se mikä seksuaalisuuteensa tyytyväisille pariskunnille oli yhteistä, oli kyky nauttia läheisestä fyysisestä suhteesta, joka ei aina tarkoittanut seksiä, sanoo Quilliam. ”Onnellisten pariskuntien salaisuus on se, että he kykenevät erottamaan seksin ja fyysisen mielihyvän toisistaan. Yhdessä tutkimuksessa huomattiin, että menestyneimmät parit koskettelivat toisiaan kevyesti päivän mittaan, ei-seksuaalisella tavalla useimmiten. Puoliso saattoi koskettaa toisen olkaa ohimennen. Kyse oli tällaisista pienistä eleistä, pikemminkin kuin seksistä, jolla nämä pariskunnat erosivat muista.”
Ole empaattinen
Tohtori Sue Johnson, psykologi ja Ottawan Parisuhde ja perheasiaininstituutin johtaja, on työskennellyt satojen pariskuntien kanssa ja hänen keskeinen saavutuksensa on ollut huomata, että onnelliset pariskunnat ovat erittäin tunneherkkiä toistensa haavoittuvuudelle. ”Taito nähdä omien tunteidemme vaikutus rakkaimpaamme sillä hetkellä kun tunteemme kuohuvat, voi olla hyvin vaikeaa”, sanoo Johnson. Onnellisimmat pariskunnat ovat tietoisia siitä, että jokainen on altis toisen tunteille ja he pyrkivät säätelemään käyttäytymistään. ”Jim ja minä olemme vuorollamme vahvoja” sanoo Jane, 46. ”Kun tulen kotiin huonon päivän jälkeen, se on melkein tiedostamaton juttu – Jim yrittää piristää minua, hän on normaalia positiivisempi minua kohtaan ja alkaa tehdä illallista. Sama tilanne isojen päätösten kanssa. Kun ostimme asuntomme olin hyvin innoissani, joten Jim oli varovaisempi. Kun olin huolissani siitä, että se olisi liian kallis meille, Jim tasapainotti minua, auttaen rauhallisesti suunnittelemaan, miten selviäisimme siitä ja saisimme toiveemme toteutumaan. Tuemme toisiamme kun toinen on alavireessä, toinen on ylävireessä – enkä tarkoita negatiivisella tavalla. Luulen, että olemme kehittyneet tällaisiksi vuosien saatossa ja nyt tukeudumme siihen tapaan ajattelematta edes koko asiaa.”
Totuutta ei ole aina parasta sanoa ääneen
Saattaa tuntua epätarkoituksenmukaiselta, mutta täydellisen rehellisyyden vaatiminen kumppanilta ei ole aina hyväksi. Gottmannin mukaan onnellisimmat pariskunnat toisinaan pidättäytyvät sanomasta kaikkea mitä mieleen tulee, erityisesti tulenaroissa tilanteissa. ”Pariskunnat jotka välttelevät sanomasta kriittisiä mielipiteitään keskusteltaessa aroista asioista ovat kokonaisvaltaisesti onnellisimpia.” Hän sanoo. ”Muistan, että meillä oli ihan hirveitä riitoja avioliittomme alkuaikoina” sanoo Belinda 39. ”Erään sellaisen aikana sanoin ” En ole koskaan tykännyt perheestäsi”. Se ei ollut edes totta – kävin läpi kriisiä, kuten useimmissa perheissä käydään. Mutta sanomisellani järkytin miestäni. Kuten useimmilla meistä, vain hänellä on yksinoikeus sanoa kriittisiä mielipiteitä omasta perheestään, eikä hän oikeastaan koskaan unohtanut sitä mitä sanoin. Se opetti minua pitämään tuon kaltaiset ajatukset itselläni – niitä tulee ja menee, ne eivät ole lopullisia totuuksia. Kun kerran tulet sanoneeksi jotain tuon kaltaista, se ei enää ole vain ajatus omassa mielessä, vaan ihan konkreettinen mielipide ja se saa sen kuulostamaan paljon todellisemmalta ja pahemmalta kuin se oikeastaan onkaan.”
Lähteet:
Cook, E. 2015 ”What happy couples know” Psychologies
Kuva:
Photo by rawpixel on Unsplash