OBJEKTISEKSUAALISUUS

Rakkaus on käsitteenä hyvin laaja. Se ei tarkoita yksinomaan seksuaalista tai eroottista rakkautta, kyseessä on kokonaisvaltainen kiintymyksen tunne jotakuta toista kohtaan. Ihminen voi kokea rakkautta sisarusta, ystävää, vanhempia, isovanhempia, valmentajaa, opettajaa tai vaikkapa omaa koiraa tai kissaansa kohtaan. Ja useimmiten tuo tunne on jollain tasolla vastavuoroinen. 

Entäpä sitten, jos rakkauden kohteena onkin oma auto, vanha höyryveturi, taidokkaasti taottu miekka, jylhä maamerkki, kreikkalainen patsas, aikuisen ihmisen kokoinen silikoninukke, kaunis animoitu Nintendo pelihahmo, Hammond urut tai McDonnell Douglas F-15 Eagle? Mitä se sellainen rakkaus on? Ja onko kyse enää edes inhimillisestä rakkaudesta vai psyykkisestä mielenhäiriöstä? 

Seksuaalinen orientaatio ja objektiseksuaalit
Seksuaalisessa orientaatiossa on kyse ominaisuudesta, joka kertoo siitä, kehen ihminen ihastuu, rakastuu, tuntee emotionaalista tai eroottista vetovoimaa. Tavallisimmin kohteena on toinen ihminen, joka on hetero, homo tai bi-henkilö. Vähemmän tunnettu seksuaalinen orientaatio on transsuuntautuneisuus. Ja oikeastaan ihan uutena ulottuvuutena on viime vuosien aikana noussut julkisuuteen objektiseksuaalisuus.

Objektiseksuaalit (objektofiilit) kohdistavat ihastuksensa ja rakastumisensa johonkin tiettyyn elottomaan esineeseen. He kokevat niitä kohtaan emotionaalista tai eroottista vetovoimaa. Rakkauden tunteet esinettä kohtaan ovat hyvin voimakkaita ja siihen tunteeseen liittyy samalla vahva sitoutumisen tunne. Suhteet esineiden kanssa voivat kestää vuosia tai jopa vuosikymmeniä. Omana erillisenä pienkategorianaan objektiseksuaalisuudesta erottautuu autoista ja muista mekaanisista laitteista seksuaalisesti kiinnostuneet henkilöt, joille on oma terminsä: mekaseksuaali tai mekafiili. Tällöin henkilö kokee, että fyysisen puolen lisäksi auton (tietokoneen, robotin tms.) ja ihmisen välillä on kyse myös emotionaalisesta kiintymyksestä sekä henkisestä yhteydestä.

Objektiseksuaaleille ja mekaseksuaaleille on yhteistä animistinen ajattelutapa eli he uskovat elottomien objektien (rakennukset, esineet, kivet, puut, autot, koneet jne) omaavan tietoisuuden. He eivät sekoita esineitä ihmisiin, vaan heidän mukaansa esineillä on oma energiansa ja sielu, jopa oma temperamentti sekä oma tapansa kommunikoida. Täten niiden kanssa kyetään muodostamaan myös rakkaussuhde. Objektiseksuaalisuutta esiintyy niin miehillä kuin naisillakin. Mekafiilit ovat useimmiten miehiä ja objektofiilit useimmiten naisia. Julkisuuteen tulleiden tapausten perusteella voisi ajatella, että esineeseen rakastuminen on naisille yleisempää kuin miehille, mutta kyse on ehkä enemmän siitä, että naiset tuovat rohkeammin omaa suuntautuneisuuttaan esiin.

Osa objektiseksuaaleista olisi halukkaita parisuhteeseen ihmisenkin kanssa, osalle se ei tule missään tapauksessa kysymykseenkään, koska he eivät ole ihmisistä lainkaan kiinnostuneita. Tässä mielessä objektiseksuaali voi olla myös bi-suuntautunut (ihmiseen ja esineeseen) ja he voivat olla myös polyamorisessa suhteessa eli heillä voi olla voimakkaita romanttisia tunteita useisiin eri kohteisiin samaan aikaan, esimerkiksi Puijon torniin ja Näsinneulaan.

Esineen sukupuolen määrittelee aina henkilö itse, tosin jotkut eivät koe esineellä olevan minkäänlaista sukupuolta. Sukupuolisuus nousee esineestä esiin itsestäänselvästi. Objektofiileille on myös luontevaa käyttää kumppanistaan yhtälailla nimitystä ”se” kuin ”hän”. Objektiseksuaalinen henkilö voi olla homoseksuaalisessa suhteessa esineeseensä, mikäli hän kokee sen edustavan samaa sukupuolta kuin hän itse on. Myös uskottomuutta ja mustasukkaisuutta esiintyy objektiseksuaalisuudessa.

Vaikka suurta yleisöä eniten kiinnostaa se, miten ihminen harrastaa seksiä esinekumppaninsa kanssa, ei se ole läheskään kaikille objektofiilille olennaista heidän parisuhteissaan, niin kuin se ei ole olennaista kaikille ihmisille ihmisten välisissä parisuhteissa. Seksuaalisuudella ei tarkoiteta pelkkää yhdyntää, vaan kyse voi olla muunkinlaisesta intiimistä läheisyydestä, kuten yhdessä kylpemisestä, koskettelusta, halailusta ja vierekkäin nukkumisesta. Jos esinekumppani on maantieteellisesti hyvin kaukana tai kooltaan suuri, kuten Vapauden patsas tai Eiffel-torni, voi henkilö ottaa pienoismallin tai valokuvan siitä viereensä. Ihmisen eroottisuuden kokemista rajoittaa ainoastaan oman mielikuvituksen rajallisuus.

Objektiseksuaalit ovat maailmanlaajuisesti ajateltuna, vielä tällä hetkellä, huomattava vähemmistö. Heidän lukumääränsä pyörii sadoissa henkilöissä ympäri maailmaa, mutta julkisuuden lisääntyessä ja asian tullessa tutummaksi, heitä ilmaantuu todennäköisesti lisää. 

Rakkaustarinoita  
Yhdysvaltalainen, lähes 60 vuotias Edward Smith, myöntää rakastavansa autoja ja jopa harrastaneensa seksiä yli 1000 auton kanssa. Hän on ristinyt nykyisen suosikkiautonsa ja kumppaninsa ”Vaniljaksi” (kuplavolkkari). Aikaisemmin hänellä on ollut romanttinen suhde myös ”Kanelin” (Opel GT) ja ”Inkiväärin” (Ford Ranger Splashin) kanssa. Hän kertoo kirjoittavansa autoilleen runoja, laulavansa lauluja ja puhuvansa niille aivan kuten tyttöystävälleen, jos sellainen olisi. Omasta mielestäään hän ei ole sairas, eikä hän halua pahaa kenellekään. Hänen mieltymyksensä kohteena vain sattuvat olemaan autot. Hänellä on tosin ollut rakkaussuhde myös helikopterin kanssa.

Hollantilainen Kees van Voorst kertoo rakastavansa polkupyöriä. Hänellä on seksuaalinen suhde kolmenkymmenen polkupyöränsä kanssa. Hän on täysin hurmioituneessa mielentilassa polkiessaan lempipolkupörällään. Osalle polkupyöristä hän on antanut nimen. Tärkein niistä on nimeltään ”Aunt Ann” eli Ann-täti, joka nukkuu samassa huoneessa kuin van Voorst ja joka saa joka ilta erityiset iltasuukot.

Jotkut ovat sinetöineet rakkautensa avioliitolla. Ruotsalainen Eija-Riitta Eklöf avioitui Berliinin muurin kanssa vuonna 1979 ja muutti samalla nimensä epävirallisesti Berliner-Maueriksi (muuri on saksan kielellä mauer) ja yhdysvaltalainen Erika LaBrie avioitui ranskalaisen Eiffel tornin kanssa vuonna 2007 ja ryhtyi käyttämään sukunimenään sanaa Eiffel. Erikan suhde on sittemmin kariutunut ja hän on palannut takaisin aiemman rakkauden kohteensa, Berliinin muurin, luo.

Joihinkin yleisiin maamerkkeihin, patsaisiin tai huvipuiston laitteeseen ihastuneet joutuvat jakamaan rakkauden kohteensa myös muiden ihmisten kanssa ja sietämään heidän rakkauden kohteelleen osoittamaa huomiota ja kosketuksia. Toisinaan nämä tilanteet saattavat nostattaa voimakkaita mustasukkaisuuden tunteita tai sitten tilanne on vain hyväksyttävä ja kyettävä jakamaan oma rakkaudenkohteensa muiden kanssa.

Mistä johtuu? 
Niin kuin seksuaalisille suuntautumisille yleisestikään ei ole olemassa diagnoosia, myöskään objektiseksuaalisuuden taustalla ei ole olemassa yhtä tiettyä syytä. Kyse on biologiasta ja siitä, että mikään tietty kokemus tai esimerkiksi kasvatustapa eikä koulutustausta tai sen puute saa aikaiseksi objektiseksuaalisuutta.

Selkeää näyttöä perinnöllisyydestä ei ole löydetty ja monet muutkin kysymykset kaipaavat vielä vastauksia, jotta ilmiötä olisi helpompi ymmärtää. Tutkimustieto aiheesta on hyvin vähäistä. Monet objektiseksuaaleista kertovat kokeneensa erityisen voimakasta ihastumista esineisiin jo pienestä pitäen. Objektiseksuaalisuus ja fetisismi eivät myöskään ole sama asia. Fetisismissä on kyse siitä, että henkilö tarvitsee jonkin elottoman esineen sukupuolisen kiihottumisen tai tarpeensa tyydyttämisen tueksi. Sen sijaan seksi rakkauden kohteen kanssa ei ole kaikille objektiseksuaaleille pääasia. Heille kyse on kokonaisvaltaisemmasta emotionaalisesta yhteydestä ja kumppanuudesta/suhteesta, ei vain seksistä. Esine nähdään tasaveroisena kumppanina, jonka ainoana tarkoituksena ei suinkaan ole seksuaalisen kiihotuksen tehostaminen. Osa objektofiileistä kokee, että rakkaus esineen kanssa on vastavuoroista, ei yksipuolista.

Frankfurtin yliopiston eläkkeelle jäänyt johtaja Volkmar Sigush määrittelee objektiseksuaalisuuden luontevaksi yhteiskunnallisen kehittymisen tuotteeksi. Hänen mielestään kyse on tietynlaisesta uus-seksuaalisuudesta (neo-sexuality), jossa olemme menossa yhä enemmän aseksuaaliseen suuntaan. Sigushin mukaan se on luonnollista seurausta nykypäivän yhteiskunnallisesta muutoksesta, jossa näkyy ihmisten etääntyminen toisistaan ja todellisen vuorovaikutuksen siirtymisenä yhä enemmän koneiden välittämiksi. Samoin intiimit, läsnäolevat, aidot ja todelliset suhteet ovat jäämässä virtuaalisuuden armoille.

Erilaisia teorioita on tietenkin yritetty pohtia ja jonkinlaisia yhteisiä piirteitä tai tekijöitä on löydetty joidenkin objektiseksuaalien taustalta, mutta niistä ei voida johtaa kaikkia koskevia yleistyksiä. Usein ajatellaan, että pakko-oireisuudella olisi jotakin tekemistä objektiseksuaalisuuden kanssa. Siitä ei kuitenkaan ole kyse, koska pakko-oireiselle häiriölle on ominaista pakkoajatukset tai pakkotoiminnat, jotka koetaan epämiellyttävinä ja ne usein ahdistavat tai pelottavat henkilöä itseään. Pakko-oireisuus aiheuttaa ennen pitkää henkilölle itselleen kärsimystä ja se haittaa jokapäiväistä elämää ja muita ihmissuhteita. Objektiseksuaalisuus on henkilölle yleensäkin myönteinen ja positiivinen asia, eikä se aiheuta kärsimystä jos hän on itse sinut asian kanssa.

Myös traumaattisen tapahtuman, erityisesti seksuaalisen trauman, kokeminen varhaisessa lapsuudessa on ajateltu olevan syynä objektiseksuaalisuuteen. Mutta toisaalta, jos se olisi ainoana syynä, pitäisi objektiseksuaalisuutta esiintyä huomattavasti paljon enemmän kuin mitä nyt on tiedossa. Pelkästeen perheväkivaltaa kokeneita lapsia on Suomessa tuhansia vuosittain. Seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi oli vuosien 2000 ja 2015 välillä joutunut keskimäärin 1310 lasta per vuosi ja raiskauksen kohteeksi päätyi keskimäärin 925 henkilöä per vuosi Tilastokeskuksen mukaan. Trauma ei siis voi yksistään aiheuttaa objektiseksuaalisuutta.

Yhdysvaltalainen psykoterapeutti Jerry Brooker on puolestaan sitä mieltä, että kyse on henkilöiden tarpeesta kontrolloida/hallita suhdetta. Objektiin rakastunut henkilö voi toteuttaa suhdetta omilla ehdoillaan, omien toiveidensa ja tarpeidensa pohjalta, eikä kohde voi vaikuttaa siihen omilla mielipiteillään, niin kuin ihmisen välisissä suhteissa. Toisaalta objekti on luotettava kumppani, eikä se jätä tai petä. Tämä on tärkeä asia monille ihmisille, jotka muutoin olisivat onnettoman yksinäisiä (kun jätetyksi tulemisen pelossa eivät uskaltaisi alkaa suhteeseen toisen ihmisen kanssa).

Amy Marshin tutkimuksessa kävi ilmi, että hyvin monia objektiseksuaaleja yhdisti Aspergerin syndrooma tai autistiset piirteet. Tämän ajatellaan johtuvan siitä, että autisteille ja Asperger-henkilöille sosiaalinen kanssakäyminen muiden ihmisten kanssa on yleensäkin haasteellista ja että heillä tavataan erikoisia kiinnostuksen kohteita ja päähänpinttymiä. Marsh teki myös toisen merkittävän löydön. Tutkimushenkilöt toivat esiin esineen personifikaation. Eli he personalisoivat esineen. Toisin sanoen he kokevat, että esineellä on omat vastavuoroiset tunteensa sekä energia, jota he suuntaavat rakkauden kohdetta vasten. Tämä eräänlainen aistien sekoittuminen ja ympäristön poikkeava tulkinta on myös autismin kirjon henkilöille ominaista. Autistien aisteihin liittyy erityispiirteitä, kuten yli- ja aliherkkyyksiä sekä asioiden merkityksen ja ympäristön ymmärtämistä ja mieltämistä poikkeavalla tavalla. Myös Aspergerillä aistien välittämä tieto ja sen tulkinta on yksilöllistä ja eriasteisesti poikkeavaa. Tästä huolimatta autismi tai Aspergeriys ei kuitenkaan yksinomaan selitä kaikkien objektiseksuaalien käyttäytymistä.

Loppusanat
Objektiseksuaalisuus on erittäin harvinainen seksuaalisen suuntautumisen muoto ja ymmärtämystä sekä erilaisuuden hyväksymistä tarvitaan vielä paljon, niin kanssaihmisten kuin ammattilaistenkin, erityisesti lääkärien ja terapeuttien osalta. Objektofiileille heidän oma suhteensa esineeseen on kuitenkin täyttä totta ja vähintä, mitä he itse toivovat muilta on, että heitä kunnioitettaisiin sellaisina kuin he ovat. Kyse on samankaltaisesta rakkaudesta kuin ihmisten keskenkin. Tutkimusten lisääntyessä saamme varmasti vielä tarkempaa tietoa aiheesta, joka auttaa asian ymmärtämistä ja hyväksymistä niin objektofiilelle itselleen kuin heidän läheisilleenkin.
Kirj. T. Liukkonen 3.7.2016

LÄHTEET: 
http://www.autismiliitto.fi
Griffiths, M.D. 2013: Intimate and Inanimate. Saatavilla 2.7.2016. https://www.psychologytoday.com/blog/in-excess/201307/intimate-and-inanimate
Griffiths, M.D. 2016: The cycle of love: Another look at objectum sexuality. Saatavilla 2.7.2016. https://drmarkgriffiths.wordpress.com/tag/object-sexuality/
Hofmann, J. 2016: Erika Eiffel in love with the wall. Saatavilla 2.7.2016. http://sosomagazine.com/soso/ErikaEiffel.html
Huttunen, M. 2015. Pakko-oireinen häiriö. Saatavilla 2.7.2016. http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00403
Marsh, M. 2010. Love among the objectum sexuals. Electronic Journal of Human Sexuality, Volume 13, March 1, 2010. Saatavilla 2.7.2016. http://www.ejhs.org/volume13/ObjSexuals.htm http://objectum-sexuality.org/
Rein, M. 2013. Perheväkivallan varjossa eläneet. Saatavilla 2.7.2016. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/69283/Rein_Minna.pdf?sequence=1
Thadeusz, F. 2007. Objectophilia, Fetishism and Neo-Sexuality: Falling in Love with Things. Saatavilla 2.7.2016. http://www.spiegel.de/international/spiegel/objectophilia-fetishism-and-neo-sexuality-falling-in-love-with-things-a-482192.html
Tilastokeskus. Oikeus. Rikollisuus. Saatavilla 2.7.2016. http://tilastokeskus.fi/tup/suoluk/suoluk_oikeusolot.html
Simpson, A. 2008: Woman with objects fetish marries Eiffel Tower. Saatavilla 2.7.2016. http://www.telegraph.co.uk/news/newstopics/howaboutthat/2074301/Woman-with-objects-fetish-marries-Eiffel-Tower.html