Joidenkin mielestä rakkaussuhde netissä ei eroa oikeasta syrjähypystä mitenkään. Jotkut toiset ovat asiasta eri mieltä.
”Naimisissa olevalla miehellä voi olla kaksi, ehkäpä kolmekin syrjähyppyä, suurempi määrä olisi jo pettämistä” – Yves Montand
Netissä esiintyvä seksuaalissävytteinen toiminta sisältää erityyppisiä asioita. Siihen voi kuulua erityisen seksuaalisen materiaalin katsomista, osallistumista seksuaalissävytteisten ajatusten vaihtoon tai viestien kirjoittamiseen sekä vuorovaikutusta vähintään yhden henkilön kanssa tarkoituksena tulla seksuaalisesti kiihottuneeksi.
Mielenkiintoisessa artikkelissaan ”Chattaily ei ole pettämistä” (kirjassa In Defense of Sin, 2003) John Portman puolustaa verkossa leimahtelevaa himoa ja luonnehtii nettiseksiä pelkkänä puheena, jonka aiheena vain on seksi. Hän väittää, että senkaltaisessa puheessa on enimmäkseen kyse flirttailusta kuin seksuaalisesta rakkaussuhteesta. Todellisuudessa kuitenkin kysymys netissä tapahtuvasta pettämisestä ei ole niin musta-valkoinen kuin luulisi. Kysymys on monimutkaisempi ja erityisesti silloin asiasta tulee ongelmallisempi, kun se koskee seksuaalista toimintaa sisältäen vuorovaikutuksen toisen henkilön kanssa. Toisin sanoen, onko pikkutuhmien ajatusten ja vihjailujen esittäminen pettämistä, jos vaikka verrataan siihen, että keskustelujen tarkoituksena on kiihottaa toista ja samalla masturboida itse?
Ihmiset – tietoisesti tai ei – käsittelevät heidän nettiystävyyssuhteitaan aitoina suhteina; he useimmiten kohtaavat heidät psyykkisesti samankaltaisella tunnetasolla (aitous, luotettavuus, rehellisyys, henkilökohtaisuus) kuin ne ystävät, joita heillä on netin ulkopuolella. Niinpä nettiseksissä ei ole tarkoitus pelkästään puhua seksistä, vaan kyseessä on seksuaalisen kohtaamisen ja vuorovaikutuksen muoto, jossa toiset samankaltaisia kokemuksia etsivät hakeutuvat yhteen tarkoituksenaan kiihottua, masturboida, saada orgasmi tai saavuttaa muun kaltaista tyydytystä nettituttavuuden välityksellä.
Joillekin ihmisille nettiseksi on aitoa ja todellista, jonka he seksuaalisen kanssakäymisen muotona arvostavat korkealle – mutta he eivät silti ajattele samojen moraalisääntöjen koskettavan sitä niin kuin netin ulkopuolisissa, aidoissa, syrjähypyissä. Erään tutkimuksen mukaan yli 60 % nettiseksiin osallistuvista ihmisistä ei pidä sitä pettämisenä. Monet heistä ovat sitä mieltä, että nettiseksi on vähän niin kuin pornokin- fantasioinnin jatketta, joka oikeastaan auttaa heitä pysymään erossa oikeista fyysisistä suhteista muiden ihmisten kanssa.
41- vuotias naimisissa oleva mies kertoo seuraavanlaisen tarinan: ”Vaimoni ei välitä vaikka minulla olisikin ystävyyssuhteita (vaikka seksuaalisiakin) netissä. Hänen mielestään ne eivät ole todellisia. Minä pääsen kuin koira veräjästä. Mutta olen varma, että mikäli tapaisin nettituttavani kahvilla tai jossain muualla livenä, vaimoni järkyttyisi siitä todella paljon.”
Jotkut ihmiset puolestaan ymmärtävät asian siten, että kyseessä ei ole pettämisen muoto- vaan eräänlainen tapa jopa piristää heidän omia suhteitaan netin ulkopuolella. Nämä ihmiset ovat sitä mieltä että, mikäli he eivät edes tiedä nettituttavansa oikeaa nimeä – eivätkä varsinaisesti heitä koskaan tapaa luonnossa -heidän suhdettaan ei voida pitää oikeana suhteena moraalisessa mielessä; se ei eroa esimerkiksi romaanin lukemisesta tai muun tyyppisen viihteen katsomisesta. Toisin sanoen he ajattelevat, että kyseessä on turvallinen ympäristö, jossa voi toteuttaa fantasioitaan. Toiset ihmiset ovat halukkaita myöntämään, että nettiseksi oman kumppaninsa tietämättä on pettämistä, onhan se tavallaan valehtelemista. Siitä huolimatta jotkut ajattelevat, että kyseessä on ihan hyväksyttävä pettämisen muoto.
Joissakin tilanteissa nettiseksi saattaa jopa auttaa pääsemään raskaan ajanjakson yli mikäli omassa parisuhteessa on jonkinlaista tilapäistä ongelmaa, joka heijastuu myös omaan seksielämään. Sellaisissa tilanteissa nettiseksi saattaisi olla jopa suotavaa- mutta – olisihan kyse siitäkin huolimatta pettämisestä.
29-vuotias naimisissa oleva nainen, joka usein osallistuu nettiseksiin, kertoo seuraavaa: ”Ihmiset tarvitsevat viime kädessä (ja toistuvasti) muistutusta itselleen siitä, että 99% fantasioista on paljon, paljon, parempia kuin oikea todellisuus.”
Kun ihmiset kokevat jääneensä jumiin nykyisissä olosuhteissaan, mutta eivät silti halua romuttaa parisuhdettaan, nettimaailma voi tarjota rinnakkaisen todellisuuden, jossa asiat ovat hieman arkea paremmin. Aika joka tuolla nettimaailmassa vietetään, voi auttaa heitä säilyttämään heidän oman tavallisen elämänsä samaan aikaan kun ei tarvitse luopua jännittävistä jopa tunneperäisistä kokemuksistaan. Eläminen näiden kahden erilaisen maailman välillä ei kuitenkaan ole helppoa ja niistä saattaa yhä kasvavassa määrin muodostua riskejä, kun ihmiset eivät tunnista eri maailmoissa elämisen rajoituksia.
Siinä missä ihmiset, joilla on nettisuhteita, pyrkivät vähättelemään asian ongelmallisuutta, heidän kumppaninsa useimmiten eivät näe minkäänlaista eroa nettisuhteiden ja tavallisten salasuhteiden välillä: Suoran fyysisen kontaktin puute ja kasvokkaisten tapaamisten puute ei vähennä sitä merkitystä, joka pariskunnan välillä on netin ulkopuolella: sitoumus ”yksinoikeudelliseen” suhteeseen juuri sen henkilön kanssa, jonka kanssa on alkanut seurustella. Ja tuon sitoumuksen rikkominen loukkaa parisuhteen toista osapuolta kovasti. Tosiasiassa tällaiset nettisuhteet, jotka ovat puolisolta salattuja, aiheuttavat vahinkoa varsinaisessa parisuhteessa.
Tässä yksi esimerkki: ”Vilkaisin näytölle ja järkytyin kun näin Johnin puhumassa jollekin vieraalle naiselle, kuinka hän haluaisi heittää tämän sängylle ja rakastella hänen kanssaan villisti ja intohimoisesti. Olin raivoissani ja loukkaantunut.”
Seuraavassa esimerkissä kuvataan vastaavankaltaista tapahtumaa: ”Hiljattain löysin rakkauskirjeen, jonka aviomieheni oli lähettänyt jollekin naiselle sähköpostin välityksellä. Tiedän ettei heidän välillään ole ollut fyysistä kontaktia koska nainen asuu toisella puolen maata. Mutta siitä huolimatta koen tulleeni petetyksi, nöyryytetyksi ja loukatuksi”.
Niin kuin seksi sinänsä ei ole vahingollista, eivät myöskään nettisuhteet ole. Mutta niistä voi tulla sellaisia. Silloin kun osallistujilla on omat olemassa olevat parisuhteensa oikeassa elämässä, voivat nettisuhteet aiheuttaa vahinkoa kumppanille. Erityisesti silloin, jos
– nettikumppania kohdellaan kuin omaa kumppania
– halu ylläpitää nettisuhdetta on äärimmäisen voimakas
– nettisuhteen intiimiys on vahva.
Kaikki nämä määritelmät ovat todellisia ja ne voidaan löytää monista nettisuhteista. Yksi keino vähentää näiden edellä mainittujen ikävien määritelmien painoarvoa on etäännyttää nettisuhde oikean elämän olosuhteista – esimerkiksi pidättäytyä vaihtamasta henkilökohtaisia, oikeita tietoja itsestään tai säätää muun kaltaisia rajoituksia nettisuhteisiinsa.
Esimerkiksi, ihmiset saattavat luvata itselleen, etteivät luo syvällisiä suhteita, sallien itselleen vain virtuaalisia yhden illan kohtaamisia tai he eivät kehittele vakiintunutta nettiparisuhdetta tai lupaavat kumppanilleen kertoa jokaisesta nettisuhteestaan.
Nainen, joka on vakituisessa parisuhteessa, kertoo seuraavaa: ”Olemme käyneet tästä keskustelua poikaystäväni kanssa ja olemme molemmat samaa mieltä siitä, että niin kauan kuin kyseessä ei ole sama henkilö enempää kuin kaksi kertaa, kyseessä on todellakin pelkästä masturbaatiosta. Se on ihan sama kuin lukisi lehdestä eroottista tarinaa ja runkkaisi samalla. Siitä huolimatta ajattelen, että jos sitä tekee saman henkilön seurassa useammin kuin kerran, voi olla pieni riski siitä, että kiintyisi tähän henkilöön ja suhteesta tulisi syvällisempi.”
Joka tapauksessa tuon tyyppisiä rajoituksia ja sopimuksia on erittäin vaikeaa seurata, koska netissä rajat ovat häilyvämpiä ja joustavampia, nettiin pääsee koska vaan ja mistä vaan ja kenenkään tietämättä. Yleisesti ottaen nettisuhteita on helpompaa löytää ja saada aikaan eikä nettikumppani joudu yhtä haavoittuvaan asemaan kuin oikean elämän syrjähypyissä, koska kiinnijäämisen ja loukkaantumisen riskit ovat tuntuvasti pienemmät. Nettisuhteiden mielletään sisältävän vähemmän pettämistä, koska ne sisältävät enemmän mielikuvituksellisia elementtejä ja vähemmän oman kumppanin kiinnostuksenkohteiden laiminlyöntiä.
Nettisuhteiden yksityinen luonne (ne eivät tule helposti muiden läheisten, sukulaisten ja työtoverien tietoon) voi tehdä niistä vähemmän satuttavia myös petetylle puolisolle. Silloin kun nettisuhde paljastuu kumppanille (ja sitä tapahtuu kuitenkin useammin kuin ei-nettiperäisten syrjähyppyjen paljastumisia), sitä pidetään pienempänä pahana kuin tavallista pettämistä.
LÄHTEET:
Aaron Ben-Zeév 2015 : ”Is Chatting Cheating?” Psychology Today.
KUVA:
Photo by rawpixel on Unsplash