Naiset kohtaavat todennäköisesti useammin leskeyden kuin miehet johtuen siitä, että miesten keskimääräinen elinikä on alhaisempi kuin naisten. Samoin naiset keskimäärin avioituvat useammin itseään vanhemman kumppanin kanssa, jolloin naispuolisia leskiä on vääjäämättä enemmän.
Puolison kuoleman lopullisuus koetaan aina jonkin verran yllätyksenä, vaikka sitä edeltäisi pidempi sairaus. Valmistautuminen yksinelämiseen ja leskeyteen todentuu vasta silloin, kun asia on oikeasti totta. Pitkäaikaisen parisuhteen jälkeen koko ihmisen identiteetti voi kokea suuren muutoksen, johon hän ei ole osannut varautua ”En olekaan enää puoliso, en vaimo”.
Surutyö on yksilöllistä eikä sen kestoa voida ennustaa. Surun käsittely tapahtuu prosessina, joka on tärkeää läpikäydä omassa tahdissaan. Suruprosessissa on ensisijaisesti kyse luopumisesta. Siihen saattaa liittyä monenlaisia voimakkaita tunteita ja jopa yliluonnollisia kokemuksia, jossa leski sanoo tuntevansa kuolleen puolisonsa läsnäolon. Hän saattaa todentuntuisesti kokea kumppaninsa koskettavan häntä, kuulevansa hänen puhuvan ja olevan samassa huoneessa läsnä. Kaiken tämän tarkoituksena on auttaa leskeä läpikäymään menetyksen lopullisuutta. Surutyön edetessä ja helpottaessa, myös nämä läsnäolon kokemukset vähitellen hälvenevät.
Uuden parisuhteen luominen ei ole ensimmäisenä mielessä kumppanin kuoleman jälkeen. Puolison muistoa halutaan vaalia, eikä lämpimiä yhdessäolon hetkiä haluta unohtaa. Joku saattaa kokea jääneensä jonkinlaiseen välitilaan muistojensa ja todellisen elämän välille. Toisaalta mennyt on mennyttä ja toisaalta pitäisi uskaltautua jatkaa rohkeasti elämäänsä. Ennen pitkää saattaa tuntua siltä, että olisi mukavaa jakaa arkea jonkun kanssa. Seksuaaliset tunteet eivät lopu siihen, kun puoliso kuolee. Läheisyyttä, kosketusta ja toisen aikuisen välittämistä ja huomiota kaipaa lähes jokainen. Erityisesti ne lesket, jotka ovat kokeneet seksuaalisuuden parisuhteessaan hyväksi, aktiiviseksi ja toimivaksi, usein myös kaipaavat sitä eniten.
Puolison kaipaus saattaa voimistaa seksuaalisia tunteita ja tarpeita ja se voi aiheuttaa leskessä ahdistusta ja pelkoa. Monet kuvittelevat olevansa yksin sen kaltaisten voimakkaiden tunteiden kanssa, mutta se ei pidä paikkansa. Kokemus on hyvin yleinen. Puolison kuoleman jälkeen tunteet ja mielikuvitus saattavat saada epäuskottavia piirteitä ja leski saattaa nähdä seksuaalissävytteisiä unia liittyen ihan muihinkin ihmisiin kuin edesmenneeseen puolisoonsa. Tämänkaltaiset unet ja fantasioinnit saattavat hämmentää, mutta niitä ei pidä pelätä. Voidaan ajatella, että ne osaltaan kuuluvat puolison menettämisen jälkeiseen voimakkaisiin tunteiden heilahteluihin ja suruprosessiin. Seksuaalisuus on kuitenkin yksi aikuisen ihmisen perustarpeista ja uudessa elämäntilanteessa se tekee itsensä näkyväksi ja tietoiseksi olemassaolostaan. Samalla tavalla kuin nälkä ja jano, myös seksuaalisuuden kokemus kuuluu ihmisen arkeen ja tarpeisiin.
Toive uudesta rakastavasta kumppanista saattaa olla kovin suuri, sitten kun antaa itselleen luvan siihen. On hyvä ottaa huomioon, että torjutuksi tuleminenkin on arkipäivää myös leskillä ja myös se vaatii voimia. Sydänsurut aikuisiässä ja puolison kuoleman jälkeen eivät ole yhtään sen helpompia kuin nuorempanakaan. Seksuaalisuus on ihmisen intiimeintä aluetta ja siinä ollaan myös herkimmillään. Jokin sana, kosketus tai joku muu hellä hetki saattaa nostattaa syviä tunteita ja muistoja edellisestä kumppanista.
Seksi leskeytymisen jälkeen saattaa joillekin olla ensisijaisen tärkeää, mutta pitää huomioida se, että pelkkä seksuaalinen tyydytys ei takaa nautintoa. Ihmisen tulee olla emotionaalisella tasolla valmis seksisuhteeseen, kokeakseen siitä nautintoa. Siksi siihen ei pidä ryhtyä liian nopeasti. Uuden kumppanin löytäminen on tietenkin ihana asia. Muistot kulkevat vierellä, mutta uusi elämä ja parisuhdekin saa tilaa kasvaa ja kehittyä. Erityiset vuosipäivät ovat tietenkin herkkiä hetkiä ja nostattavat tunteita pintaan, mutta kenenkään ei pitäisi kokea syyllisyyttä siitä, että on onnellinen uudessa suhteessa ja kykenee taas nauttimaan elämästään. Se, että ei enää itke ja kaipaa edesmennyttä puolisoa, ei vähennä muistojen merkitystä eikä silloisen parisuhteen arvoa. Se ei ole keneltäkään pois.
Joissakin tapauksissa lesken lapset tai lähisukulaiset pahoittavat mielensä ja ovat ankarimmin esittämässä mielipiteitään lesken uudesta suhteesta. Joku ei kehtaa edes puhua seksuaalisesta kaipuustaan tuttavilleen paheksunnan takia. Leskeksi jäänyt saattaakin joutua pohtimaan onko hänellä lupa hakea läheisyyttä ja kuinka kauan ns. suruajan pitää kestää, ennen kuin voi taas avoimesti tehdä lähempää tuttavuutta uusien ihmisten kanssa. Lapsilla, tuttavilla ja lähiomaisilla on jäänyt ehkä huomaamatta se, että leskikin on ihminen ja että hänen elämänsä jatkuu puolison kuolemasta huolimatta ja monesti kuoleva on itse toivonut kumppaninsa jatkavan elämäänsä. Ei uuden suhteen etsiminen ja muodostaminen tarkoita uskottomuutta. Ennen pitkää leskeksi jäänyt saattaa löytää vierelleen kumppanin, jonka kanssa haluaa olla ja elää ja silloin myös omien, mahdollisesti jo aikuisten lapsien ja sukulaisten on vain tyydyttävä uuteen tilanteeseen ja sopeuduttava lesken uuteen elämänkumppaniin.
Seksuaalisuus on meissä ihmisissä läsnä syntymästä kuolemaan. Toisilla se esiintyy voimakkaampana, toisilla vähemmän. En itse pidä tärkeänä määritellä sitä, onko oikein, väärin tai sopivaa leskelle haikailla uutta kumppania, vaikka edellisen kanssa olisi ollut hyvä ja onnellinen elämä. Mielestäni ei ole myöskään muiden ihmisten tehtävä miettiä sitä, kuinka pian kenenkin on sopivaa ryhtyä uuteen suhteeseen. Kyse on hyvin henkilökohtaisesta ja yksilöllisestä asiasta. Tavoitteenahan meillä kaikilla tulisi kuitenkin olla pyrkimys elää hyvä elämä, mitä se ikinä sitten kenellekin henkilökohtaisesti tarkoittaa.
Kirj. Tiina Liukkonen 3.11.2015