Osmo Kontulan sanoin, ”Onnistunut suhde edellyttää hyvää tutustumista toiseen ja hänen odotuksiinsa sekä toiveisiinsa parisuhteesta”.
Tosiasia on, että parisuhteisiin päädytään hyvin eri tavoin: kuka päätä pahkaa rakastuen, kuka vuosia odotellen ja vaatimuksiaan vähitellen karsien, toinen biologinen kello tikittäen, osa taloudellisiin ja järkisyihin vedoten. Lähtökohdat saattavat olla hyvinkin erilaisia. Todellinen omien tarpeiden tunnistaminen sekä kumppaniin tutustuminen tapahtuu vasta vuosien varrella.
Ihmisillä on monenlaisia tarpeita. Myös parisuhteessa oleminen on monille ihmisille hyvin tärkeä tarve. Sen huomaa viimeistään silloin, kun on ollut jonkin aikaa yksistään. Halu ja tarve löytää vierelleen läheinen ihminen korostuu joidenkin kohdalla enemmän kuin toisten. Parisuhdetta etsiessä kyse on usein halusta sitoutua toiseen ihmiseen. Se on myös halua tyydyttää muita omia tarpeitaan tämän ihmisen kanssa.
Jokaisella ihmisellä on perustarpeiden lisäksi itselle tärkeitä emotionaalisia eli tunnetason tarpeita, joiden toivoo tulevan huomioiduiksi parisuhteessa. Osa näistä tarpeista on henkilölle itselleen erityisen tärkeitä arvoja. Niiden olemassaoloa ei välttämättä tunnista ennen kuin oma identiteetti – kuka minä olen ja mitä elämältäni haluan- on selkiintynyt. Se tapahtuu useimmiten vuosien myötä, se ei välttämättä ole valmis siinä vaiheessa kun nuorena kohtaa elämänsä rakkauden.
Miesten ja naisten tarpeet ovat lähtökohtaisesti erilaisia. Willard F. Harley Jr. (2011) on perehtynyt miesten ja naisten tarpeisiin erityisesti parisuhteessa ja hän on tehnyt sellaisen huomion, että miehille viisi tärkeintä tarvetta ovat useimmiten naisille viisi vähemmän tärkeää. Tästä voisi päätellä, että parisuhteissa riittää neuvoteltavaa ja joskus ristiriitoja riittääkin vuodesta toiseen, mikäli toisen tarpeet eivät tule tyydytetyiksi.
Useimmiten miehet yrittävät tuoda esiin niitä tarpeita, jotka hänelle itselleen ovat tärkeitä, samoin nainen omiaan. Voi olla, että miehelle on tärkeää yhteiset rallikilpailujen ja jääkiekko-ottelujen katsomiset ja hän toivoisi puolisonsa osallistuvan niihin yhdessä hänen kanssaan. Nainen puolestaan saattaa haluta miehensä tulevan teattereihin ja konsertteihin. Kummankin kieltäytyessä osallistumasta toisen ehdotuksiin aiheuttaa se pidemmän päälle varmasti haasteita koko parisuhteen dynamiikalle. Vaikka tietyt tarpeet esiintyvät miehillä vahvemmin kuin naisilla ja tietyt tarpeet naisilla vahvemmin kuin miehillä, ei voida silti puhua että olisi olemassa vain miesten tarpeita tai vain naisten tarpeita eli siinä mielessä tarpeet eivät ole sukupuolisidonnaisia.
Harley (2011) on löytänyt 10 yleisintä tarvetta, joita puolisot tuovat esiin parisuhteessa ja oikein huomioituina niiden vaaliminen onkin hyvän parisuhteen perusta. Ne ovat: tarve läheisyyteen, seksuaalinen tyytyväisyys, yhteinen tekeminen, keskusteleminen, luottamuksellisuus, fyysinen viehättävyys, taloudellinen turvallisuus, kodin tuki, vastuunotto perheen arjesta sekä kunnioituksen saaminen ja kunnioitus toista kohtaan. Tässä artikkelissa käsittelen näistä tarpeista vain muutamaa.
Hyvä parisuhde edellyttää siis molempien tarpeiden tunnistamista. Useimmiten kyse ei ole siitä, että tahallisesti jätettäisiin toisen tarpeet huomiotta. Kyse on siitä, ettei tunnisteta tarpeiden erilaisuutta ja niiden tärkeyttä puolisolle. Läheisyys on useimmille naisille hyvin tärkeää ja se korostuu parisuhteen iän myötä. Naisille se tarkoittaa turvallisuutta, suojaa, lohdutusta ja kiintymystä suhteessa omaan kumppaniinsa. Läheisyyden tarpeen kokemiseen ja tunnistamiseen vaikuttaa aina omat lapsuuden kokemukset ja se, miten lapsuuden kodissa on läheisyyttä tuotu esiin. Jos se on jäänyt hyvin vähäiseksi, voi olla vaikeaa tunnistaa tätä tarvetta puolisossaankin tai voi olla vaikeaa osoittaa läheisyyttä kumppanilleen – se ei tule luonnostaan, koska ei itsekään ole sitä saanut tai itse sitä kokenut. Naisille on useimmiten tärkeää pienet huomionosoitukset, jotka eivät tarkoita jokapäiväisiä kukkakimppuja. Naiset arvostavat pieniäkin asioita, kuten halaus ohimennen, kädestä kiinnipitämistä, pientä sipaisua tai lähekkäin istumista sohvalla televisiota katsellessa, tekstiviestiä kesken työpäivän, pientä huomiota kauppareissulla tai proosallisesti ajateltuna tiskikoneen täyttämistä pyytämättä. Naisille tämä tarve läheisyyteen ei välttämättä tarkoita seksiä. Läheisyyden tarve naisella tarkoittaa yleisempää tilaa, ilmapiiriä, kiintymyksen kokemusta, sitoutumista parisuhteeseen: Puolisoni ajattelee minua kesken työpäivänkin, kun saan häneltä viestin, ihanaa. Useimmat miehet puolestaan ajattelevat nämä pienet huomionosoitukset vaimolleen usein esileikkinä, joka johtaa seksiin. Jotta mies osaisi kohdata naisen läheisyyden tarpeen parisuhteessa, tulisi hänen tiedostaa tämä näkemysero ja opetella ymmärtämään ”seksittömän hellyyden ja läheisyyden” merkitys. Toisaalta naisen olisi hyvä oppia huomaamaan miehensä pienetkin huomionosoitukset ja olla niistä tyytyväinen. On ihanaa, kun kumppani on keittänyt kahvin valmiiksi aamulla tai tulee hakemaan iltapäivällä töistä. Rakastetuksi kokemiseen ei aina tarvita sanoja, ne näkyvät myös pienissä teoissa.
Seksuaalinen tyytyväisyys on useimmissa parisuhteissa yleensä miehille tärkeämpää. Kun mies etsii kumppania ja löytää hänet, yleensä hän myös haluaa seksuaalisten tarpeidensa tulevan tyydytetyiksi saman kumppanin kanssa. Mies sitoutuu naiseen ja parisuhteeseen ja mikäli seksuaaliset tarpeet tulevat tässä suhteessa tyydytetyiksi, ei hän sitä muualta etsi. Seksuaalisuus on kuitenkin hyvin yksilöllinen, henkilökohtainen ja arka asia monille. Onhan seurustelun ensimmäiset vuodet olleet mahdollisesti hyvin romantiikan ja seksin täyteisiä. Vuosien saatossa tilanne ehkä muuttuu ja se aiheuttaa hämmennystä. Miesten ja naisten seksuaalisuudessa on eroja, joista osa johtuu jo puhtaasti biologisista eroista. Biologisesti miehillä on vahvempi seksuaalivietti, johtuen testosteronipitoisuuksista. Keski-iässä miesten hormonipitoisuudet vähenevät hitaammin kuin naisten, joten seksuaalinen halukkuus pysyy miehillä pidempään yllä kuin naisilla. Miesten ja naisten seksuaalisuuden kokeminen on erilaista. Miehet löytävät seksuaalisen mielihyvän itsestään nuorempina tutustuessaan kehoonsa. Monet naiset eivät samalla tavalla tutustu omaan kehoonsa nuorina tyttöinä. Voi olla, että nainen kokee orgasmin ensimmäistä kertaa vasta aikuisena, koska ei ole itsekään tiennyt saatikka osannut neuvoa miestä, mistä kohtaa kehoa mielihyvä tuntuu parhaimmalta. Tässä mielessä motivaatio seksiin saattaa naisilla olla erilaisempi kuin miehellä. Mies tietää, miten mielihyvä ja seksuaalinen tyydytys saavutetaan, mutta nainen ei välttämättä koe sen antavan tyydytystä itselleen. Valitettavasti seksuaalisesta tyytymättömyydestä on vaikea puhua edes omalle puolisolle ja se johdattaa parisuhteiden eroihin hyvin monissa tapauksissa. Tätä nykyä ajatellaankin niin, että ei ole olemassa yhtä ja ainoaa oikeaa määrää seksiin parisuhteessa. Jollekin kerran kuukaudessa on hyvä ja sopiva määrä, toiselle se on kaksi kertaa viikossa tai useammin. Oleellista parisuhteen tyytyväisyyden kannalta on samanparisuus. Kohtaavatko halut ja määrät. Mikäli ne ovat hyvin kaukana toisistaan saattavat ne nopeasti aiheuttaa vallankäyttöä ja ahdistustakin puolisoiden välille.
Yhteinen tekeminen, yhteinen aika on miehille tärkeämpi tarve kuin naisille. Siinä missä läheisyys on naisille tärkeämpää, miehet kokevat yhteisen tekemisen vahvistavan yhteenkuuluvuuden tunnetta. Miesten harrastukset ja intohimon kohteet voivat olla fyysisesti raskaampia, naisten taas rauhallisempia. Ajatus ei olekaan siinä, että jommankumman pitäisi luopua omista, itselleen tärkeistä harrastuksista ja tehdä vain sitä, mitä toinen haluaa. Ajatus on, että pariskunta löytää yhteisiä harrastuksia, yhteistä tekemistä, joista kumpikin nauttii. Seurustelun alkuaikoina oli kenties helppoa osallistua kaikkeen mihin poika/tyttöystäväkin osallistui, jollei itse toimintaan, niin katsojana katsomossa tai vaikkapa työkalupakin päällä istuen autotallissa, kun poikaystävä korjasi autoa.
Sittemmin parisuhteen vakiintuessa on helppo lähteä eriytymään ja tekemään vain niitä asioita, joista itse tykkää. Ehkä vähän laiskistutaan ja halutaan oikaistakin. Parisuhteen kiinteyden kannalta on kuitenkin oleellista, että yhteistä tekemistäkin on. Yhteinen tekeminen tarkoittaa yhteistä suunnittelua, yhteistä odotusta, puhuttavaa ja muisteltavaakin. Siinä samallahan rakennetaan yhteistä historiaa. Kun sanotaan, että parisuhde vaatii työtä, niin tämä on hyvin tärkeä osa työntekoa. Miten vaalimme sitä, että meillä on parisuhteessa yhteistä aikaa ja yhteistä tekemistä?
Liian usein on avioerotilanteissa kuultu lause ”Kasvoimme toisistamme erillemme”. Puhuminen ja syvällisempi keskusteleminen ovat jostain syystä yleisempiä tarpeita naisille kuin miehille. Se on monelle naiselle myös hyvin tärkeää, sillä hän kokee puolisonsa olevan kaikkein tärkein ja läheisin, intiimein ihminen, jolle voi kertoa kaikenlaisia asioita, joita mielessä liikkuu. Se, että nainen useimmiten innostuu keskustelemaan asioista nukkumaanmenohetkellä, ei tietenkään miehen mielestä ole parhain hetki keskustelulle. Miehille tyypillistä on myös se, että kun asioista puhutaan, päätavoite on jostakin asiasta sopiminen tai päättäminen. Naiselle puhuminen ylipäätään on tärkeää. Sen ei tarvitse johtaa mihinkään. Hän voi puhua parisuhteesta, tunteista, menneistä, tästä hetkestä, lapsista, naapureista, tulevaisuudesta ja tapahtumattomista asioista. Miestä ei tämänkaltainen puhe useinkaan innosta. Seurustelun alkuaikoinahan asia oli eri, kun mies halusikin tutustua kumppaniinsa kunnolla ja tietää kaiken tulevasta puolisostaan, silloin häntä kiinnosti, halutti kuunnella ja keskustella. Mutta kun perusasiat ovat selvät, miehille riittää asiallinen keskustelu ja asioista sopiminen.
Mikäli mies tyrmää naisen puhealoitteet, kyse on syvällisemmästä asiasta kuin vain siitä, ettei haluta juuri nyt keskustella. Nainen kokee kieltäytymisen hyvin äkkiä loukkauksena: Hän ei ole kiinnostunut minusta, ei tykkää minusta, minun ajatukseni eivät ole hänelle tärkeitä. Toisaalta keskustelua on vaikea saada aikaan, jos se päällisin puolin koostuu toiselle asetetuista vaatimuksista –teet niin tai teet näin. Se on vallankäyttöä, ei tasapuolista keskustelua. Epäkunnioittava asennoituminen keskusteluun ei myöskään innosta vuoropuheluun. Vaikkei asioista olisi samaa mieltä, ei se oikeuta epäkunnioittavaan käytökseen. Vihaisena ja suuttuneena ei pitäisi käydä käsiksi tärkeisiin keskustelunaiheisiin, oikeastaan silloin ei kannattaisi keskustella ollenkaan. Kiukkuisena saattaa päästää suustaan asioita, joita ei koskaan muulloin sanoisi. Ne saattavat haavoittaa toista pitkäksi aikaa ja niiden unohtaminen ei onnistu pelkästään sillä, että kumppani sanoo olevansa pahoillaan. Jotkut sanat jäävät kaikumaan pitkäksi aikaa omaan mieleen ja niiden nollaaminen ei tapahdu hetkessä.
Puhuminen on varmasti joissakin tilanteissa hyvin vaikeaa. Erityisesti silloin, kun parisuhde kriisiytyy syystä tai toisesta. Toisaalta puhuminen on usein ainoa tie saada asiat selvitetyiksi, mutta valitettavasti joissakin parisuhteissa jopa ero koetaan helpommaksi kuin asioiden selvittäminen kumppanin kanssa puhumalla. Onnistunut suhde Kontulan mukaan edellytti siis hyvää tutustumista puolisoon. Ihmiset muuttuvat, vanhenevat, elämä heidän ympärillään muuttuu ja siksi tämä tutustuminenkin jatkuu yleensä koko parisuhteen ajan.
Oleellista parisuhteessa on se, että molemmat voivat siinä hyvin. On hyvä aika ajoin päivittää parisuhdetta ja tehdä vaikkapa parisuhteen inventaario kysymällä toinen toisiltaan, miten meillä menee? Teenkö asioita, jotka saavat sinut onnelliseksi? Mitä voin vielä tehdä toisin? Se ei riitä, että tietää millaiset tarpeet ovat kumppanille tärkeitä, oleellista on se, että vie tiedon käytännön tasolle ja toimii sen mukaisesti, että puolisolla on hyvä olla. Yleensä tämä tarkoittaa sitä, että molemmilla on hyvä olla.
