Parisuhde-ero – oli se sitten helpotus tai järkytys- on aina iso elämänmuutos, joka järisyttää ihmisen henkilökohtaisen elämän perustuksia. Arki muuttuu ja käytännön uudelleenjärjestelyt vievät oman aikansa. Sosiaaliset suhteet muodostuvat uudelleen, kun entisen kumppanin sukulaiset ja tuttavat jäävät useimmiten lähipiiristä pois. Entiseen elämään kuuluneiden yhteisten tekemisten ja harrastusten poisjääminen saattaa myös jättää tyhjän aukon vapaa-aikaan.
Eron kokemus on aina yksilöllistä ja joillakin erosta ylitsepääsemiseen kuluu vain vähän aikaa, joillakin se vie pidempään. Seksuaalisuus on yksi aikuisen ihmisen perustarpeista ja yksi tärkeä osa-alue, joka kuuluu elämään ennen ja jälkeen avioeron. Hyvin monessa parisuhteessa ristiriidat heijastuvat aika pian parin seksuaalisuuteen. Pienet konfliktit, muuttuessaan puhumattomiksi ja käsittelemättömiksi möykyiksi, eivät ole omiaan sytyttämään intohimoa kumppaneiden välille. Vihamielisyys, puhumattomat asiat, kosketuksen ja läheisyyden vähyys saattavat nakertaa parisuhteen eron partaalle. Joskus ainoaksi ratkaisuksi kelpaa vain ero.
Osa eronneista saattaa ajatella, ettei enää koskaan halua parisuhteeseen, mutta kun aikaa kuluu, saattaa kuitenkin viritä ajatus halusta jakaa uutta arkeaan toisen aikuisen kanssa. Eron jälkeen uuden intiimin suhteen aloittaminen voi pelottaa. Voihan olla, että seksikumppaneita ei ole koko elämän varrella ollut kovinkaan montaa. Jollekin viimeisestä kerrasta on saattanut kulua jopa useita vuosia. Torjutuksi tulemisen pelko saattaa olla vahvana esteenä uuden suhteen luomisessa, eikä sellaiseen kannata rynnätä suinpäin.
Hyvän uuden suhteen luominen edellyttää sitä, että on käsitellyt edellisen suhteen pois mielestä ja tarvittaessa antanut anteeksi toiselle osapuolelle, jos eron syy on sellainen ollut. Kun on päästänyt irti menneestä ja on oppinut uudestaan itsenäiseksi omassa uudessa elämäntilanteessaan, on valmis uuteen suhteeseen.
Nykyään pinnalle on noussut käsite kumppaneiden seksuaalisesta samanparisuudesta. Sillä tarkoitetaan sitä, että kahden ihmisen intiimin suhteen menestystä ennustaa parhaiten se, jos halu, seksin määrä ja seksuaalisuuden muodot ovat samankaltaisia. Ennen pitkää ongelmia parisuhteeseen tuo varmasti se, jos toiselle riittävä määrä seksiä on 2-3 kertaa viikossa, kun toiselle sopiva määrä olisi 2-3 kertaa kuukaudessa. Tai jos toinen nauttii spontaanista seksistä uusia temppuja kokeillen ja toinen haluaa seksiä perinteisemmin menoin peiton alla lauantaisaunan jälkeen. Mikäli seksi ja seksuaalisuus ovat olleet henkilölle itselleen tärkeitä asioita ennen avioeroa, on tähän seksuaalisuuden samanparisuuteen syytä kiinnittää erityistä huomiota myös uuden kumppanin kohdalla.
Eron jälkeen oma seksuaalisuus saattaa kuitenkin ilmetä poikkeavalla tavalla ja se saattaa siten hämärtää käsitystä siitä, millaista ja miten paljon seksiä oikeastaan tarvitsee – millainen seksuaalinen olento olenkaan? Nimittäin jotkut parantelevat eron tuomia haavoja tilapäisseksisuhteilla. Joillekin on tärkeää päästä takaisin parisuhdemarkkinoille mahdollisimman pian. Joillakin on valtava näyttämisen halu exälleen, että kelpaa kyllä muille. Joku haluaa varmistella itselleen, että seksuaalista kykyä ja taitoa vielä löytyy ja että kyky nauttia seksistä on yhä tallella. Joku haluaa eron tuskissaan pistää elämänsä risaiseksi ja tehdä kaikkea sitä, mikä seksuaalisuudessa on mahdollista, muttei ole ehkä koskaan uskaltanut tehdä. Toki joku voi löytää näillä keinoin uusia puolia itsestään, mutta voi myös haavoittaa omaa sisintään ja kerätä nöyryyttäviä ja häpeällisiä kokemuksia, joita muistot ei kultaa.
Oman itsensä tunteminen ja omaan seksuaalisuuteensa tutustuminen tapahtuu hyvin monille usein vasta siinä vaiheessa, kun eroaa pitkäaikaisesta parisuhteestaan ja kumppanistaan. Mitä minä oikeasti haluan elämältä, kumppaniltani ja seksiltä? Millaista on se hyvä elämä, jossa saan olla oma itseni, omien toiveitteni ja tarpeideni kanssa – elämä, josta saan nauttia ja olla onnellinen? Voihan olla, että alun alkaenkin, nuoruuden innossa, on vain ajauduttu perustamaan yhteistä elämää toisen, mukavan henkilön kanssa ilman, että on sen suuremmin pohdittu omia tarpeita ja toiveita.
Jos parisuhde-eroissa on jotain hyvää niin ainakin se, että tällöin on pakon sanelemana pysähdyttävä miettimään mennyttä; tehtyä ja tekemätöntä, sanottua ja sanomatonta – ja ottaa siitä opikseen. Elämme vain yhden kerran, miksemme pyrkisi elämään sitä niin, että olisimme itsemme kanssa sinut ja kykenisimme nauttimaan elämän suomista mahdollisuuksista, ei toteuttaaksemme toisten toiveita ja haluja, vaan toteuttaaksemme hyvää elämää itsellemme.
Kirj. T. Liukkonen 1.10.2015
