Lapsen syntymä on useimmiten perin odotettu ja toivottu uusi tapahtuma parisuhteessa. Yllätyksenä voi tulla se, kuinka lapsi vie suurimman osan ajasta ja huomiosta ja parisuhde voi huomaamattomasti jäädä taka-alalle. Lasta ihastellaan ja hänen kasvuaan seurataan, mutta harvoin kuitenkaan kysytään, mitä parisuhteelle kuuluu, miten puolisot voivat ja jaksavat uudessa elämäntilanteessa?
MUUTTUVA PARISUHDEARKI
Pikkulapsiperheen arki on yleensä haasteellista aikaa, sillä siihen ajanjaksoon liittyy monia muitakin haasteita elämän eri osa-alueilta; taloudellisia haasteita, työuraan tai opiskeluun liittyviä, tasapainon löytämisessä entisen itsenäisemmän elämäntavan sovittamisessa perhe-elämän vaatimuksiin, kapea tukiverkosto tai sen puuttuminen tai sukulaiset ja läheiset asuvat sen verran kaukana, että se asettaa omat haasteensa vanhempien arjen organisoimiselle ja jaksamiselle. Monikaan ei tule etukäteen ajatelleeksi, että vauvan syntymä tuo suuria muutoksia parisuhteeseen ja perheellistyminen saattaa muuttaa tai suunnata arvoja, tavoitteita ja päämääriä ihan eri suuntaan kuin mitä ne ovat siihen asti olleet. Se, mikä on ennen ollut tärkeää saattaa jäädä toissijaiseksi vauvan syntymän myötä, esimerkiksi uratavoitteet voivat jäädä.
Pikkulapsiperheen arkeen kuuluu luonnollisena osana myös se, että tietty määrä ennalta-arvaamatonta stressiä ja puhdasta väsymystä tulee sietää enemmän kuin aiemmin. Näitä muutoksia ei tulla ajatelleeksi etukäteen ja ne edellyttävät ongelmanratkaisutaitoja ja sopimista asioissa, joita ei aiemmin ole joutunut kohtaamaan ja siksi ne voivat yllättää monet uudet isät ja äidit esim. kumpi jää sairauslomalle lapsen takia tai kumpi osallistuu lapsen hoitopaikan keskusteluihin tai kevätjuhliin? Vaikka uusi vanhemmuus onkin ihana asia, elämä saattaa jäädä pyörimään ainoastaan vauvan ympärille, jättäen varjopuolelle puolisoiden tarpeet ja niiden tyydyttämisen.
Monet kokeneet vanhemmat tietävät, että lasten saaminen vähentää puolisoiden välistä intiimiä kanssakäymistä. Kun lapset kasvavat ja vahempien univelat tasaantuvat, voivat he kenties luulla, että parisuhdeseksi palautuu samalle tasolle kuin mitä se oli ennen lasten syntymää. Tutkimusten mukaan vanhemmat, joiden lapset ovat teini-iässä, harrastavat itseasiassa vähemmän seksiä kuin pikkulapsiperheen vanhemmat. Hyvin tutulta kuulostaa miesten kertomukset siitä, kuinka seksiä oli vielä jonkun verran silloin kun lapset olivat ihan pieniä, mutta vähitellen, lasten kasvaessa, vaimon seksihalut vähenivät lähes olemattomiin. Jos miehenä ehdottaa vaimolleen seksiä, saa usein vastauksen liiallisista vaatimuksista ja ne vähäisemmätkin seksihalut katoavat. Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan 86% vastaajista myönsi seksin vähentyneen lasten synnyttyä ja 73% oli sitä mieltä, että seksi muuttui myös huonommaksi sen jälkeen kun lapset ilmaantuivat kuvioihin. Selvää tyytymättömyyttä naiset tunsivat ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen 4-6 kuukaudesta vuoden ikään saakka. Perheen isä puolestaan koki tyytymättömyyttä lapsen toisen ikävuoden aikana enemmän. Isompien lasten vanhemmille oli intohimoa tärkeämpää saada olla edes joskus rauhassa omissa oloissaan. 9% tutkituista totesi, ettei heitä edes huvita seksi, kun taas 46% syytti ajanpuutetta ja oman tilan puutetta vähentyneeseen seksiin.
Eräs yksinhuoltajaäiti kertoi: ”En ole vielä tavannut ketään mielenkiintoista ihmistä, mutta suuri ongelma on se, että lapseni huone on ihan oman huoneeni vieressä ja meillä seinät ovat niin ohuet, että pienimmätkin äänet kuuluvat toiseen huoneeseen. Minun kohdallani hiljaisin ja intiimein hetki olisi vasta keskiyöllä.” Toinen, kahden alle 4 vuotiaan lapsen yksinhuoltajaäiti kertoi: ”Kaipaan seksiä, koska siinä voin olla ihan lähellä jotakuta toista. Koko elämäni pyörii lasten ympärillä ja joskus minua uuvuttaa kaikki se vastuu, mikä lasten hoitamiseen liittyy.” Väsymys heijastui kaikenikäisten vanhempien seksielämään – ei vain ja ainoastaan pienten vauvojen vanhempien seksielämään. Vain alle 27% vastaajista sanoi, ettei heillä riitä energiaa seksiin – ja osa kertoi, ettei heillä riitä intoakaan koko asiaa kohtaan. 4- ja 1-vuotiaiden lasten äiti tunnusti: ” Mieheni ruinaa seksiä alituiseen. Ennen lapsia halusin itsekin usein, mutta nyt käyn kokopäiväisesti töissä ja viimeinen asia mitä haluan, päästyäni illalla sänkyyn, on seksi. Lauantaiaamut kammoksuttavat minua, koska olemme molemmat vapaapäivällä ja tiedän, mitä miehelläni on mielessä heti kun hän avaa silmänsä.”
AVIOERO- PARAS RATKAISU?
Avioerot tapahtuvat nykyään paljolti pikkulapsiperhevaiheessa. Avioero saattaa tuntua helpoimmalta vaihtoehdolta selvitä väsymyksestä ja sen myötä aiheutuvista riidoista. Kun pieni lapsi on vienyt kaiken huomion ja hänen tarpeidensa tyydyttäminen on ensisijaista, etääntyminen omasta puolisostakin käy hyvin helposti. Avioero voi vaikuttaa luonnolliselta ratkaisulta. Se ei pitkässä juoksussa ole kuitenkaan helpoin vaihtoehto, sillä elämään tulee muunlaisia haasteita lisää, kun jäädäänkin yksin lasten kanssa. Eikä lasten kasvattaminen yksin tai yhteishuoltajuudessa ole aina yksinkertaista. Myös lasten kanssa tulee aina silloin tällöin ongelmia ja vastuun jakaminen toisen aikuisen kanssa helpottaa tilannetta. Chigagon yliopiston tekemän tutkimuksen mukaan parisuhteen ongelmia kannattaa aktiivisesti yrittää ratkaista vaikkapa ammattiavun turvin, sillä niistä selviäminen yleensä vahvistaa parisuhdetta.
VINKKEJÄ LAPSIPERHEEN VANHEMPIEN PARISUHTEEN JA SEKSIELÄMÄN PARANTAMISEKSI
Edellä kuvatunlaiset tunteet ja tilanteet ovat ihan tavallisia lapsiperheissä. Eikä koskaan ole liian myöhäistä elvyttää vanhempien parisuhdetta ja seksielämää eikä muutoksissa ole kyse isoista asioista. Vanhempien toimiva seksielämä heijastuu myönteisesti koko perheen hyvinvointiin. Meidän käyttäytymisemme mallit pohjautuvat useimmiten oman lapsuutemme kokemuksiin. Myös se, miten toimimme puolisona tai vanhempana, heijastelevat lapsuuden kodin malleja. Jos nämä puolisoiden lapsuuden perheet ovat olleet arvoiltaan ja kasvatustyyleiltään kovin erilaisia, luovat ne haasteita myös pariskunnan oman vanhemmuuden muodostumiseen ja siihen, millaisia arvoja kumpikin yrittää toteuttaa kasvattaessaan lapsiaan. Pariskunnan kannattaa pohtia hetki omia vanhempiaan, millä keinoin oma isä ja oma äiti kasvattivat, millaisia asioita he pitivät tärkeinä ja miten ne asiat ovat vaikuttaneet omaan tapaan kasvattaa omia lapsia.
Parisuhteen pohjan olisi hyvä perustua lujalle ystävyydelle puolison kanssa. Kun parisuhde ei perustu pelkkään intohimoon, vaan myös vahvalle ystävyydelle, myös myrskyjen ja huonojen aikojen kohtaaminen ja niistä selviäminen on helpompaa. Vauvan saaminen tietää kiirettä eikä päivittäisestä aikataulusta päättäminen olekaan enää omissa käsissä, vaan sen määrää hyvin pitkälle perheen uusin tulokas. Koko elämään vaikuttavat muutokset saattavat tuoda kaaosta arkeen ja parisuhteeseen, mutta vahvan ystävyyden avulla niistä selviää. Vahva vanhempien muodostama tiimi helpottaa myös kasvattamisrutiinien löytymisessä.
Kiireen ja väsymyksenkin keskellä olisi hyvä muistaa, että kyse on vain tilapäisestä asiasta, joka jossakin vaiheessa, vuosien edetessä, helpottaa. Ensimmäinen vuosi lapsen elämässä on hänen kaikkein tärkein vuotensa loppuelämän kannalta. Se, kuinka vahvan ja turvallisen kiintymyssuhteen hän silloin muodostaa ensisijaisen hoitajansa kanssa luo perusturvallisuuden tunteen pohjan, joka vaikuttaa hänen koko loppuelämäänsä. On myös hyvä osata asettaa kohtuullisia tavoitteita itselleen ja puolisolleen. Kaikkea ei tarvitse tehdä eikä kaikessa tarvitse olla paras. Se mitä muut perheet tekevät, ei tarkoita, että kaikkien perheiden pitäisi ehtiä tekemään. Ehkä olisi hyvä yhdessä miettiä, mitä entiseen elämään kuuluvaa joutaa jättää vähemmälle, mistä henkilökohtaisista harrastuksista voisi vähentää ja miten muokata elämää siten, että kaikkien tarpeet tulevat tyydytetyiksi. Kaikkea entistä ei voi ehkä toteuttaa samaan tahtiin ilman, etteikö siitä joku osapuoli kärsisi. Suurin tyytymättömyyden tunne syntyy siitä, että yritetään tavoitella sitä, mitä muilla on, eikä osata olla tyytyväisiä siitä, mitä itsellä jo on.
Kotitöiden ja lapsenhoidon jakaminen tasapuolisesti on yksi oleellinen parisuhdetyytyväisyyttä ylläpitävä tekijä, erityisesti äidin kannalta. Lapsen hoitaminen ei ole koskaan vain pelkkää leppoisaa ajanviettoa, eikä ole kovinkaan rakentavaa jos kotiin ja lapseen liittyvät työt jaetaan sen mukaan, mikä kuuluu ns. miesten töihin ja mitkä naisten töihin. Pikkulapsiperheessä tulee olla joustava ja tehdä niitä kotitöitä, jotka kaipaavat tulla tehdyiksi riippumatta siitä, onko se jommankumman vuoro vai ei.
Meidän kulttuurissamme myös helposti ajatellaan, että on hyvin itsekästä vaatia itselleen toimivaa seksielämää lasten synnyttyä, mutta itse asiassa toimiva seksi pariskunnan välillä vahvistaa myös koko perheen hyvinvointia. Kun vanhemmat ovat tyytyväisiä, jaksavat he paremmin myös lasten kanssa. Yhdysvalloissa lapsille tehdyn kyselyn mukaan 70% lapsista vastasi, että vanhempien hyvä parisuhde tekee heidät iloiseksi, kun vain 30% vanhemmista koki, että sillä olisi minkäänlaista merkitystä lasten kannalta. On siis selvää, että parisuhteen vahvistaminen hyödyttää koko perhettä. Vaikkei seksi olekaan ainoa parisuhteen hyvinvointia ylläpitävä teko, se on usein hyvä mittari parisuhteen todelliselle tilalle. Jollet tee sitä itsesi vuoksi, tee sitä edes lastesi takia. Useat pariskunnat kamppailevat vanhemmuuden mukanaan tuomien haasteiden ja vastuiden lisäksi myös seksuaalisuutensa kanssa. Monet kokevat tämän muutamien ensimmäisten kuukausien aikana lapsen syntymän jälkeen. Synnytyksestä toipuminen ja väsymyksestä selviytyminen ei juuri anna tilaa seksuaalisille haluille.
Kaikesta huolimatta pariskuntien kannattaisi pitää keskustelua yllä ja kertoa, millaisia tuntemuksia ja toiveita läheisyydestä heillä on lapsen syntymän jälkeen. Yleensä perheen uusin tulokas (ja jopa lemmikki) saa osakseen runsaasti hellyyttä, välittämistä ja rakkautta. Ei pitäisi unohtaa että se on yhtä tärkeää myös omalle puolisolle, vaikkei sen tarvitsekaan johtaa seksiin asti. Rehellisyys toista kohtaan lievittää mielipahan tunnetta, joka vuorostaan kohentaa seksiä myöhemmin. Seksi on paljon muutakin kuin pelkkää yhdyntää. Pitäisi ajatella sitä laajempana käsitteenä, johon kuuluu koskettelut, hellittelyt, hieronnat, kutittelut, toisesta kiinnipitäminen ja läheisyys. Pieni halaus ei maksa mitään.
Kaikenikäisten lasten vanhempien olisi hyvä ottaa säännöllisesti aikaa myös saadakseen olla kahdestaan. Aina kannattaa kysyä lähisukulaisilta, mummoilta, vaareilta, tädeiltä, sediltä ja ystäviltä, josko he voisivat toimia lastenvahteina edes muutaman tunnin viikossa. Siihen vanhemmillakin tulisi olla oikeus. Eikä pitäisi jäädä jumiin siihen ajatukseen, ettei enää pystyisi muuttumaan. Vaikkapa seksistä kieltäytymisestä olisi tullut jo tapa tai tuntuu siltä, että on liian pitkään vältellyt sitä ja toinen on jo jättänyt rauhaan, kannattaa kääntyä asiantuntijan puoleen ja yhdessä miettiä keinoja, joilla pääsisi taas alkuun. Pienten lasten vanhemmuus on haasteellista aikaa, mutta aikuisillakin on lupa saada olla yhdessä ja nauttia omasta yhteisestä ”aikuisten” ajasta.
Lähteet:
Hollander, L. 2013: Five Keys to Relationship Survival After Children.
Page, C. 2014: Will your relationship survive your kids?
Pirak, C. 2007: Helping your relationship survive a new baby.
Rapini, M., J. 2014: Six Ways to Help Your Marriage Survive Small Kids.